Kampanjen väcker tankar

Så här skriver några barn som läst om förhållandena på grisfarmer.

"Vi är Djur-skydds-barnen som älskar alla djur. Vi vill att alla djur i världen skall må bra. Är du en människa som har en päls eller äter oekologiskt kött, så hoppas vi att du sätter undan pälsen och börjar köpa ekologiskt kött. Tänk om du skulle vara en gris som skulle leva sitt korta liv i en trång bur med hemska sår, se dina ungar lida av smärta, vi har ju bara ett liv. Så tänk på det, du som ej gör rätt. Hälsningar: Edith, Maria, Chloe och Siri."

Raportti Vaasasta

Kun materiaali sikatehtaista julkaistiin 09.12.09, pidimme sen jälkeen loppuviikon ja seuraavan viikon lähes joka päivä infopöytää ja jaoimme lentolehtisiä keskustassa. Näytimme myös kannettavalla tietokoneella videota Suomen sikatehtaista.



Julma totuushan pitää tuoda mohdollisimman monelle, joten kävimme myös McDonald'sin ja Vaasan pääkauppakeskuksen Rewell Centterin sisällä näyttämässä julistetta ja läppärillä videota (Tämänkö me haluamme tehdä eläimille?).

Julisteita ja tarroja on näkynyt siellä sun täällä ympäri Vaasaa ja ainakin 6 sikatehtaat.fi-banderollia on myös pitänyt aihetta kansalaisten mielessä.



Joulu, jonka sanoma pitäisi olla hyvä tahto, ei ikävä kyllä kaikille ole häävi. Varsinkaan niille miljoonille eläimille, jotka unohdetaan tai joutuvat ihmisten ruokalautasille, ystävillemme, joille ei anneta minkäänlaista elämän arvoa. Ystävillemme, jotka joutuvat kärsimään likaisissa ja ahtaissa eläintehtaissa.
Muistimme kaikkia näitä viattomia eläimiä, jotka joutuvat kärsimään ihmisten turhamaisuuden takia muistomonumentilla, jonka veimme jouluaattoyönä ydinkeskustan Vapauden patsaalle.



VAPAUS KUULUU KAIKILLE!

Miksi joulukinkku maittoi entiseen malliin?

Helsingin Sanomat uutisoi 29.12. joulukinkkukaupan käyneen edellisten vuosien malliin. Lehti teki soittokierroksen kaupan keskusliikkeisiin ja suurempiin vähittäisliikkeisiin. "Kohun jälkeen asiakkaat olivat pari ensimmäistä päivää hämillään. Itsekin mietin, että mitenhän se vaikuttaa, mutta ei sillä ollut mitään merkitystä. Joulu on joulu ja suomalaiset haluavat juhlia sitä. Sika kuuluu joulupöytään", kommentoidaan Espoon Sellon Prismasta, jossa joulukinkun myynti jopa hieman kasvoi. Muuallakaan Suomessa kaupoissa ei nähty kinkun menekin notkahdusta joulun alla. Luomukinkun kysyntä kuitenkin kasvoi huomattavasti ja monestakin kaupasta ne myytiin loppuun hyvissä ajoin ennen joulua. Lisäksi kalan ja kalkkunan myynti joulun alla kasvoi joissain kaupoissa jopa 20% ihmisten etsiessä vaihtoehtoa sianlihalle. Ei kai vain sikatehtaat-kampanjalla pyritty luomaan kansallista rintamaa joulun perinneherkun boikotoimiseksi? Jos näin on, tavoitteessa mitä ilmeisimmin on menty metsään ja lujaa.

Mikä oikein on vialla meillä Suomessa? Vastaavan kampanjan myötä länsinaapurissa tunnustettiin julkisesti tapahtuneet vääryydet ja HK Scanin korkean portaan johtoa joutui eroamaan. Meillä taas jatketaan kahden vuoden takaista mantraa. Sirkka-Liisa Anttila esitteli laveaa ansioluetteloaan tuotantoeläinten puolesta toimimisestaan jouluaattona lukuisten sanomalehtien (ainakin Kalevan, Kouvolan Sanomien ja Keskisuomalaisen) mielipidepalstoilla. Ei tosin Ruotsissakaan suurten kuluttajamassojen käytös muuttunut sikaparkoja säälivämmäksi, mutta luomukinkut nostivat suosiotaan sielläkin.

Kampanjan tiimoilta Oikeutta Eläimille -yhdistys sai lukuisia yhteydenottoja: kannustusta, tukea, kauhistelua. Keskustelupalstat netissä ja lehtien sivuilla täyttyivät kannanotoista sikaparkojen puolesta. Miten tuo kaikki ehtikin unohtua kahdessa viikossa kampanjan julkaisun jälkeen? Hesarin mukaan suomalaiset popsivat tänäkin vuonna noin 6-7 miljoonaa kiloa joulukinkkua. Se tekee reippaan kilon jokaista - vauvaa ja vanhustakin - kohti. Mikä sitten ajoi nuo tuhannet huolestuneet ihmiset joulukinkun ääreen? Perinteet istuvat tiukassa eikä kognitiivisesta dissonanssista tunnu juhlapöydässä jälkeäkään. Joulukinkku on kuulunut suomalaisten joulupöytään jo pitkään, piste. Oli apartheidkin aikanaan vahvaa kansanperinnettä. Sen kitkemiseen meni pitkä aika, sitä vastaan piti kamppailla pitkäjänteisesti. Nykypäivänä tuskin kenellekään tulee mieleen vaatia erillisiä istuinpaikkoja linja-autoihin. Toivottavasti jonain päivänä sian takaruumiin nostamista joulujuhlan päärooliin kauhistellaan yhtä barbaarisena.

Kuluttajalla on tässäkin asiassa viimeisin sana sanottavanaan. Äänestää voi lompakollaan, joka oikeastaan on yksittäisen ihmisen ainoa keino suoraan vaikuttaa eläinten oloihin. Jättämällä eläinrääkkäysmarinoidun lihan kaupan hyllylle (ja hankkimalla tilalle kasvisruokaa) pystyy henkilökohtaisesti takaamaan lautaselleen kärsimysvapaata elintarviketta. Ainakin suoremmin ja varmemmin kuin allekirjottamalla addresseja tai liittymällä inhimillisempää eläintuotantoa vaativiin Facebook-ryhmiin. "Reilumpi" eläintuotanto on viime kädessä kiinni hitaasti toimivasta lainsäädännöstä, tiukasta taloudellisesta kilpailutilanteesta, kuluttajien kukkaronnyöreistä, EU-tukiaisista... Kuluttaja joutuu viime kädessä jättäytymään sinisilmäisyytensä ja viherpesevän markkinointikoneiston armoille ja uskomaan hymyileviin mainospossuihin verettömän vakuumipakkauksen kyljessä. Harvalla kuitenkaan on mahdollisuutta ajella pitkin maaseutua etsimässä onnellisten eläinten utopiaa ja käydä katsomassa tulevaa ateriaansa silmiin.

Luonnottoman lihan puolesta

Sikatilojen olojen paljastaminen on jälleen kerran kirvottanut keskustelua kymmenillä eri keskustelupalstoilla yhteensä useiden tuhansien viestien verran. Järkyttyneet ihmiset kyselevät kilvan luomulihaa, ja marginaalisen pieni luomutuottajaryhmä varmastikin myhäilee saadessaan tämän kampanjan myötä ilmaista markkinarakoa tuotteilleen. Eikä kiinnostuksessa eläinten olojen parantamiseen ole lähtökohtaisesti mitään pahaa. Ei kai kukaan haluaisi tunnustaa nauttivansa ulosteessa marinoidusta saparottomaksi purrusta possunpyllystä, ainakaan hyvän mielen juhlan aikaan?

Mikä siis eläinoikeusväkeä kismittää luomueläintuotannossa? Eikö ole vain hyvä, että eläinten oloja parannetaan edes vähän kerrallaan? Eihän maailma vegaaniseksi muutu yhden kampanjan avulla. Nettikeskusteluissa törmään usein tähän argumenttiin ehdottaessani eläimistä huolestuneille kansalaisille kasvissyöjiksi ryhtymistä.

Itseäni huolestuttaa kirjaimelliset porsaanreiät luomueläintuotannosta keskusteltaessa. Luomutuotannon vaatimukset ovat parhaimmillaankin näennäisiä tehotuotantoon verrattuna. Ensinnäkin laki Suomessa vaatii tavanomaiselle "bulkkisialle" (kiitos Sirkka-Liisalle tästäkin neologismista) minimissään 0,65 neliömetriä elintilaa, tuottajien käytäntö on vakiintunut 0,9 neliöön. Luomutuotannon vähimmäispinta-ala noin satakiloiselle eläimelle on 1,2 neliömetriä. Ei kuulosta kovin luonnonmukaiselta? Montako sikaa luomulaskuopin mukaan mahtuisi kylpyhuoneeseen? Kuvittelen luonnonmukaista sikatilannetta omaan asuntooni, enkä haluaisi jakaa kotiani 36 eläimen kanssa.

Toiseksi, onko kovin luonnonmukaista teurastaa puolivuotiaaksi kasvanut eläin, porsaasta hädin tuskin aikuiseksi siaksi kasvanut? Tehotuotantosika päätyy lahdattavaksi keskimäärin 21-viikkoisena, luomulajitoveri puolestaan saa nauttia elämästään hieman pidempään, noin 26 viikkoa. Kolmanneksi luomutuotanto sallii alle viikon ikäisten porsaiden hampaiden lyhentämisen hiomalla ilman puudutusta, ja samanikäiset karjuporsaat saa kastroida "pätevän henkilön" toimesta. Eiväthän luomulihan ystävätkään halua liian miehekästä makua lautaselleen. Mahtaako tässäkään toimenpiteessä silpominen olla eläimen itsensä vai kuluttajan makuhermojen etujen mukaista? MTT:n vuonna 2005 teettämän tutkimuksen mukaan 70 prosentilla luomusikaloista ilmeni hännänpurentaa, mikä aiheutuu stressistä ja virikkeettömästä ympäristöstä.

Eläintuotannosta puhuttaessa tuntuu irvokkaalta mainita luonnonmukaisuus. Todellisuus sikatehtaissa kuitenkin on kaukana mainosidylleistä ja vilpittömästä kiinnostuksesta eläinten hyvinvointiin. Eläinsuojelullisia tavotteita hyväksymällä saatetaan marginaalisesti parantaa yksilöiden asemaa epäinhimillisissä eläintehtaissa. Onhan puoli neliömetriä lisää elintilaa prosentuaalisesti paljon, ja luomurehu maistunee possuillekin paremmalta.

Lepytellessämme omatuntoamme virikehäkeillä ja lisäneliöillä emme kuitenkaan joudu todella punnitsemaan suhdettamme eläimiin. On mahdollista syödä niiden ruumiinosia paremmalla mielellä kuin aikaisemmin. Emme joudu ajattelemaan joulupöytää koristavan kinkun olevan jonkun jalka. Miksi kenenkään pitäisi edes harkita kasvissyöjäksi ryhtymistä, jos voisi totuttuun tapaan syödä Sirkka-Liisa Anttilankin toivomaa onnellisempaa possua? Vaatimukset luomummasta ja vapaammasta eläintuotannosta vesittävät toiveet eläintuotannon lakkauttamisesta kokonaan. Itse asiassa inhimillisemmän tuotannon puolustajat naamioivat väkivalta- ja tappokoneiston hyvää tarkoittaviin aikomuksiin. On hyvin vaikea nähdä eläimen itsensä kannalta mitään kovinkaan hyväntahtoista, kuvitellessani possun viimeisiä minuutteja tämän jonottaessa teurastajan pulttipyssyä.

Eläinten lajityypillistä käytöstä kunnioittavaa eläintuotantoa ei valitettavasti ole olemassa. Lihan syönti on karhunpalvelus eläimille ja ympäristölle, oli liha sitten mistä lähteestä hyvänsä.

Lähde: Karhapää ym 2005: Luomuporsastuotannon mahdollisuudet Suomessa

Tuotantoeläinten joulurauhanjulistus

Hyvät kaupunkilaiset, kaikki ihmiset!

Pian on joulu, ja joulu on ihmisten juhla.

Jouluna tahdomme olla rauhassa.

Jouluna sallimme itsellemme ajatuksen, että meissä on jotakin hyvää. Ja että me myös ansaitsemme jotakin hyvää.

Että me olemme joulun arvoisia!

Vaikea vain on mitään tuollaista ajatella, jos on samaan aikaan toisille paha.

Keille?

Me ihmiset, keskikokoiset nisäkkäät, olemme Suomessa vähemmistö.

Paljon enemmän täällä on eläimiä. On niitä, jotka asuvat metsissä, pelloilla, kaupungeissa ja puistoissa, kuka missäkin, omissa oloissaan, omine huolineen ja iloineen. Sitten on niitä, jotka elävät ihmisten taloissa ihmisten ehdoilla ihmisiä varten: kanoja, sikoja, kettuja, lehmiä ja muita. Se on valtava joukko.

Noita olentoja sanotaan ”tuotantoeläimiksi”. Sitä sanaa – jo itsessään solvausta – ei pidä käyttää kuin selvyyden vuoksi, toistaiseksi – että tiedetään keistä puhutaan.

He eivät muutu minkään tuotantokoneiston osiksi vain siksi, että heitä aletaan sellaisina pitää ja ties millä pilkkanimillä kutsua!

Sika pysyy sikana. Broileri pysyy kanana, vaikkakin vaikeasti vammaisena.

Noita eläimiä on paljon, mutta he ovat olemassa yksitellen. Jokaisella heistä on oma elämä, oma ruumis, oma tahto. Siitäkin huolimatta, että jokainen tuotantoeläin on ihmisen tuottama ja jonkin toisen tuotteen takia tuotettu: munan, maidon, nakin ja joulukinkun, tuhannen muun ”turhakkeen”.

Eläinteollisuus ei tunne mitään moraalisia estoja. Mitä tahansa tuotannon tehokkuutta edistävää ideaa pidetään toteuttamiskelpoisena. Mikä tahansa sallitaan – paitsi se, että eläimet saisivat olla pelkkiä eläimiä, että he saisivat elää heille annetun elämän, olla rauhassa.

Nyt emme kuitenkaan sure tätä. Onhan joulu!

Sen sijaan julistamme eläinten joulurauhan. Myös ja erityisesti julistamme rauhan tuotantoeläimille, tuomituille eläimille.

Julistamme kaikkien eläinten joulurauhan runoilija Benjamin Zephaniahin sanoin:

Oo jouluna kiltti kalkkunalle.
Kalkkunatki haluu juhlii.
Kalkkunat on tosi jees,
ne on hyvii tyyppei,
ja joka kalkkunal on mutsi. Funaa sitä!
Oo jouluna kiltti kalkkunalle.
Älä vedä sitä napaas. Anna sen elää.
Se vois olla sun frendi
eikä sun safkaa.
Moikkaa sitä: ”Moi, kalkkuna! Ollaaks kavereita?”*

Joka tämän rauhan rikkoo ja joulujuhlaa sopimattomalla käytöksellä häiritsee, hävetköön, tutkikoon tekoaan sydämessään, tehköön parannuksen!

Lopuksi toivotetaan kaupungin kaikille asukkaille riemullista joulujuhlaa!


* Ensimmäinen säkeistö Benjamin Zephaniahin runosta "Talking Turkeys" (kokoelmasta Talking Turkeys, Puffin Books 1997), suom. Antti Nylén.

Tuotantoeläimille julistettiin joulurauha Helsingissä Kolmen sepän aukiolla 19.12.2009

Siat ilmaisivat mieltään joulurauhan julistuksessa

Turun julistaessa joulurauhan Oikeutta Eläimille -järjestön edustajat ilmaisivat mieltään sikanaamioissa. Brinkkalan parvekkeelta tehty julistus on vuosisatainen perinne, mutta samalla kun ihmiset ja lemmikkieläimet nauttivat rauhaisista joulunpyhistä, 1,4 miljoonaa sikaa kärsii ahtaissa ja epähygieenisissä oloissa ihmisten piittaamattomuuden tähden.

Meistä jokaisella on vastuu elää aiheuttamatta kärsimystä muille luontokappaleille. Lihateollisuuden julmuudelta on helppo sulkea silmänsä, mutta emme voi jatkaa eläinten eriarvoista kohtelua. Lajisorron uhri, sika, on yhtä älykäs eläin kuin koira ja se voi elää luonnossa jopa kaksikymmenvuotiaaksi. Valtaosa suomalaisista sioista elää kuitenkin vailla virikkeitä ja teurastetaan puolivuotiaana.

Vastuu ei ole yksin tuottajien ja viranomaisten, vaan jokainen meistä voi vaikuttaa kulutustottumuksillaan. Hyvän omantunnon jouluun liha ei kuulu.

Aktivistit haluavat lopettaa lihateollisuuden?

Se on totta: emme halua vain isompia karsinoita tai vähemmän sairaita eläimiä. Emme halua "onnellisen possun lihaa". Me emme halua sen enempää koiran lihaa, ihmisen lihaa kuin sianlihaakaan, sillä kaikki nämä eläimet ovat yksilöitä. Eläimet tuntevat ja haluavat asioita, ne ovat älykkäitä ja kaipaavat tekemistä. Eläimillä on oma elämänsä elettävänään - ja meillä ihmisillä on kaikki valta päättää, minkälaisen elämän esimerkiksi siat saavat elää.

Sikalavideoita ja -valokuvia katsoessasi olennaista on kuitenkin miettiä mitä sinä haluat. Anttila haluaa onnellista possua ja bulkkilihaa rinnakkain, lihateollisuus hyvän imagon ja voittoja, eläintilalliset toimeentulon. Aktivistien kesken sikatehtaat-sivustosta on puhuttu myös avaa silmäsi -kampanjana. Haluamme, että katsotte ja kohtaatte eläinteollisuuden arjen, ettekä ohita tätä olan kohautuksella. Jokainen tekee itse valintansa, mutta tässä on kyse myös yhteiskunnan rakenteista.

Me haluamme lopettaa eläinten kohtelemisen esineinä, välineinä. Emme halua yhteiskuntaa, joka hyväksyy eläimille aiheutetun kärsimyksen. Me emme saa rahaa, jos eläinteollisuus lakkautetaan. Henkilökohtaista julkisuutta emme kaipaa. Oikeastaan haluaisimme tehdä itsemme tarpeettomiksi, saada eläinten aseman muutettua sellaiseksi, ettei eläinten puolesta tarvitisisi taistella.

Siksi haluamme, että jokainen katsoisi sikoja silmiin ja tiedostaisi vastuunsa siitä, mitä ruokalautaselleen ostaa.