Miksi joulukinkku maittoi entiseen malliin?

Helsingin Sanomat uutisoi 29.12. joulukinkkukaupan käyneen edellisten vuosien malliin. Lehti teki soittokierroksen kaupan keskusliikkeisiin ja suurempiin vähittäisliikkeisiin. "Kohun jälkeen asiakkaat olivat pari ensimmäistä päivää hämillään. Itsekin mietin, että mitenhän se vaikuttaa, mutta ei sillä ollut mitään merkitystä. Joulu on joulu ja suomalaiset haluavat juhlia sitä. Sika kuuluu joulupöytään", kommentoidaan Espoon Sellon Prismasta, jossa joulukinkun myynti jopa hieman kasvoi. Muuallakaan Suomessa kaupoissa ei nähty kinkun menekin notkahdusta joulun alla. Luomukinkun kysyntä kuitenkin kasvoi huomattavasti ja monestakin kaupasta ne myytiin loppuun hyvissä ajoin ennen joulua. Lisäksi kalan ja kalkkunan myynti joulun alla kasvoi joissain kaupoissa jopa 20% ihmisten etsiessä vaihtoehtoa sianlihalle. Ei kai vain sikatehtaat-kampanjalla pyritty luomaan kansallista rintamaa joulun perinneherkun boikotoimiseksi? Jos näin on, tavoitteessa mitä ilmeisimmin on menty metsään ja lujaa.

Mikä oikein on vialla meillä Suomessa? Vastaavan kampanjan myötä länsinaapurissa tunnustettiin julkisesti tapahtuneet vääryydet ja HK Scanin korkean portaan johtoa joutui eroamaan. Meillä taas jatketaan kahden vuoden takaista mantraa. Sirkka-Liisa Anttila esitteli laveaa ansioluetteloaan tuotantoeläinten puolesta toimimisestaan jouluaattona lukuisten sanomalehtien (ainakin Kalevan, Kouvolan Sanomien ja Keskisuomalaisen) mielipidepalstoilla. Ei tosin Ruotsissakaan suurten kuluttajamassojen käytös muuttunut sikaparkoja säälivämmäksi, mutta luomukinkut nostivat suosiotaan sielläkin.

Kampanjan tiimoilta Oikeutta Eläimille -yhdistys sai lukuisia yhteydenottoja: kannustusta, tukea, kauhistelua. Keskustelupalstat netissä ja lehtien sivuilla täyttyivät kannanotoista sikaparkojen puolesta. Miten tuo kaikki ehtikin unohtua kahdessa viikossa kampanjan julkaisun jälkeen? Hesarin mukaan suomalaiset popsivat tänäkin vuonna noin 6-7 miljoonaa kiloa joulukinkkua. Se tekee reippaan kilon jokaista - vauvaa ja vanhustakin - kohti. Mikä sitten ajoi nuo tuhannet huolestuneet ihmiset joulukinkun ääreen? Perinteet istuvat tiukassa eikä kognitiivisesta dissonanssista tunnu juhlapöydässä jälkeäkään. Joulukinkku on kuulunut suomalaisten joulupöytään jo pitkään, piste. Oli apartheidkin aikanaan vahvaa kansanperinnettä. Sen kitkemiseen meni pitkä aika, sitä vastaan piti kamppailla pitkäjänteisesti. Nykypäivänä tuskin kenellekään tulee mieleen vaatia erillisiä istuinpaikkoja linja-autoihin. Toivottavasti jonain päivänä sian takaruumiin nostamista joulujuhlan päärooliin kauhistellaan yhtä barbaarisena.

Kuluttajalla on tässäkin asiassa viimeisin sana sanottavanaan. Äänestää voi lompakollaan, joka oikeastaan on yksittäisen ihmisen ainoa keino suoraan vaikuttaa eläinten oloihin. Jättämällä eläinrääkkäysmarinoidun lihan kaupan hyllylle (ja hankkimalla tilalle kasvisruokaa) pystyy henkilökohtaisesti takaamaan lautaselleen kärsimysvapaata elintarviketta. Ainakin suoremmin ja varmemmin kuin allekirjottamalla addresseja tai liittymällä inhimillisempää eläintuotantoa vaativiin Facebook-ryhmiin. "Reilumpi" eläintuotanto on viime kädessä kiinni hitaasti toimivasta lainsäädännöstä, tiukasta taloudellisesta kilpailutilanteesta, kuluttajien kukkaronnyöreistä, EU-tukiaisista... Kuluttaja joutuu viime kädessä jättäytymään sinisilmäisyytensä ja viherpesevän markkinointikoneiston armoille ja uskomaan hymyileviin mainospossuihin verettömän vakuumipakkauksen kyljessä. Harvalla kuitenkaan on mahdollisuutta ajella pitkin maaseutua etsimässä onnellisten eläinten utopiaa ja käydä katsomassa tulevaa ateriaansa silmiin.