Tuotantoeläinten joulurauhanjulistus

Hyvät kaupunkilaiset, kaikki ihmiset!

Pian on joulu, ja joulu on ihmisten juhla.

Jouluna tahdomme olla rauhassa.

Jouluna sallimme itsellemme ajatuksen, että meissä on jotakin hyvää. Ja että me myös ansaitsemme jotakin hyvää.

Että me olemme joulun arvoisia!

Vaikea vain on mitään tuollaista ajatella, jos on samaan aikaan toisille paha.

Keille?

Me ihmiset, keskikokoiset nisäkkäät, olemme Suomessa vähemmistö.

Paljon enemmän täällä on eläimiä. On niitä, jotka asuvat metsissä, pelloilla, kaupungeissa ja puistoissa, kuka missäkin, omissa oloissaan, omine huolineen ja iloineen. Sitten on niitä, jotka elävät ihmisten taloissa ihmisten ehdoilla ihmisiä varten: kanoja, sikoja, kettuja, lehmiä ja muita. Se on valtava joukko.

Noita olentoja sanotaan ”tuotantoeläimiksi”. Sitä sanaa – jo itsessään solvausta – ei pidä käyttää kuin selvyyden vuoksi, toistaiseksi – että tiedetään keistä puhutaan.

He eivät muutu minkään tuotantokoneiston osiksi vain siksi, että heitä aletaan sellaisina pitää ja ties millä pilkkanimillä kutsua!

Sika pysyy sikana. Broileri pysyy kanana, vaikkakin vaikeasti vammaisena.

Noita eläimiä on paljon, mutta he ovat olemassa yksitellen. Jokaisella heistä on oma elämä, oma ruumis, oma tahto. Siitäkin huolimatta, että jokainen tuotantoeläin on ihmisen tuottama ja jonkin toisen tuotteen takia tuotettu: munan, maidon, nakin ja joulukinkun, tuhannen muun ”turhakkeen”.

Eläinteollisuus ei tunne mitään moraalisia estoja. Mitä tahansa tuotannon tehokkuutta edistävää ideaa pidetään toteuttamiskelpoisena. Mikä tahansa sallitaan – paitsi se, että eläimet saisivat olla pelkkiä eläimiä, että he saisivat elää heille annetun elämän, olla rauhassa.

Nyt emme kuitenkaan sure tätä. Onhan joulu!

Sen sijaan julistamme eläinten joulurauhan. Myös ja erityisesti julistamme rauhan tuotantoeläimille, tuomituille eläimille.

Julistamme kaikkien eläinten joulurauhan runoilija Benjamin Zephaniahin sanoin:

Oo jouluna kiltti kalkkunalle.
Kalkkunatki haluu juhlii.
Kalkkunat on tosi jees,
ne on hyvii tyyppei,
ja joka kalkkunal on mutsi. Funaa sitä!
Oo jouluna kiltti kalkkunalle.
Älä vedä sitä napaas. Anna sen elää.
Se vois olla sun frendi
eikä sun safkaa.
Moikkaa sitä: ”Moi, kalkkuna! Ollaaks kavereita?”*

Joka tämän rauhan rikkoo ja joulujuhlaa sopimattomalla käytöksellä häiritsee, hävetköön, tutkikoon tekoaan sydämessään, tehköön parannuksen!

Lopuksi toivotetaan kaupungin kaikille asukkaille riemullista joulujuhlaa!


* Ensimmäinen säkeistö Benjamin Zephaniahin runosta "Talking Turkeys" (kokoelmasta Talking Turkeys, Puffin Books 1997), suom. Antti Nylén.

Tuotantoeläimille julistettiin joulurauha Helsingissä Kolmen sepän aukiolla 19.12.2009