”Raatokonttiin kerätyt siat ovat epämiellyttävä näky, vaikka kyse on asianmukaisesta tavasta hoitaa kuolleet eläimet. Myös emakon pitäminen porsimishäkissä on säädösten mukaan sallittua”, kommentoi Eviran Taina Mikkonen Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 16.12.
Olen valmis myöntämään, että jälkeiset ja ilmeisesti synnytyksessä kuollut porsas ovat luonnollisia ja normaaleja ilmiöitä. Mutta kuinka normaali ilmiö ovat irti purrut saparot? Entä jättimäiset kasvaimet? Ja onko todella ihan hyväksyttävää pitää emakkoa porsimishäkissä aloillaan, kun porsaat syövät sen kyljessä ammottavaa märkivää avohaavaa? Normien mukaista toimintaa?
Väitän, että ei.
Toiminta saattaa olla säädösten mukaista, ja se saattaa olla suhteellisen yleistäkin ilman että se kuitenkaan on yleisten normien mukaista. Nähdyn kuvamateriaalin herättämä keskustelu ja laaja tuohtumus osoittavat, että se, mitä tiloilla tapahtuu, nimenomaan ei ole maassamme vallitsevien normien mukaista. Ei ole normaalia vaan kuvottavaa ja sairasta, jos joku tietoisesti aiheuttaa epäinhimillistä kärsimystä ja seurata sitä lähietäisyydeltä. Myös se, mitä teurastamoilla tapahtuu, tuntevien elävien olentojen massatuhonta, on epänormaali käytäntö. Juuri siksi se toteutetaan piilossa, poissa katseidemme ulottuvilta.
Säädösten mukaista toiminta voi kyllä olla. Eläinsuojelussäädökset, kuten nykyinen ”politiikkakin”, palvelevat ensisijaisesti rahaa. Rahatalouden eteen eläintä saa kohdella teollisuuden raaka-aineena. Muutaman euron säästämiseksi saa eläintä rääkätä tavoilla, joilla eläintä ei saa rääkätä mistään muusta syystä: tuotantoeläinten hyvinvointia koskevat asetukset käytännössä mitätöivät varsinaisen eläinsuojelulain vaatimukset.
Miksi näin?
Viime vuosikymmenien aikana politiikan tuhonneessa talouspuheessa on raha käytännössä julistettu ainoaksi itseisarvoksi. Raha on kaiken mitta. Sen ajatellaan edustavan vapautta. Kun on rahaa, on mahdollista valita. Kulutusmahdollisuuksien lisääminen tekee sitä paitsi yhteiskunnasta demokraattisemman: kaupassa tehdyt valinnat muokkaavat maailmastamme sen, mikä se on. Lompakolla voi äänestää.
Ongelmallista tässä on se, että kun raha on nostettu itseisarvoksi, eivät kansalaiset äänestäkään lompakollaan. He äänestävät lompakkoaan. Ja jossakin katseidemme ulottumattomissa joku kituu hirvittävällä tavalla; ja joku kiduttaa. Sillä rahan valitseminen ei olekaan arvovapaa, nihilistinen valinta. Se on pahuuden valitsemista.
Pahuus on tässä tietenkin sitä banaalia pahuutta, jonka Hannah Arendt löysi Adolf Eichmannin henkilökuvasta. Se on mielikuvituksettoman ja tekojensa seurauksia ajattelemattoman (suomeksi: tyhmän) ihmisen pahuutta.
Joulupöytään teollisesti tuotettu kinkku on pahaa ruokaa; se on tyhmyyden osoitus.
Jukka Laajarinne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti