Sikatilojen olojen paljastaminen on jälleen kerran kirvottanut keskustelua kymmenillä eri keskustelupalstoilla yhteensä useiden tuhansien viestien verran. Järkyttyneet ihmiset kyselevät kilvan luomulihaa, ja marginaalisen pieni luomutuottajaryhmä varmastikin myhäilee saadessaan tämän kampanjan myötä ilmaista markkinarakoa tuotteilleen. Eikä kiinnostuksessa eläinten olojen parantamiseen ole lähtökohtaisesti mitään pahaa. Ei kai kukaan haluaisi tunnustaa nauttivansa ulosteessa marinoidusta saparottomaksi purrusta possunpyllystä, ainakaan hyvän mielen juhlan aikaan?
Mikä siis eläinoikeusväkeä kismittää luomueläintuotannossa? Eikö ole vain hyvä, että eläinten oloja parannetaan edes vähän kerrallaan? Eihän maailma vegaaniseksi muutu yhden kampanjan avulla. Nettikeskusteluissa törmään usein tähän argumenttiin ehdottaessani eläimistä huolestuneille kansalaisille kasvissyöjiksi ryhtymistä.
Itseäni huolestuttaa kirjaimelliset porsaanreiät luomueläintuotannosta keskusteltaessa. Luomutuotannon vaatimukset ovat parhaimmillaankin näennäisiä tehotuotantoon verrattuna. Ensinnäkin laki Suomessa vaatii tavanomaiselle "bulkkisialle" (kiitos Sirkka-Liisalle tästäkin neologismista) minimissään 0,65 neliömetriä elintilaa, tuottajien käytäntö on vakiintunut 0,9 neliöön. Luomutuotannon vähimmäispinta-ala noin satakiloiselle eläimelle on 1,2 neliömetriä. Ei kuulosta kovin luonnonmukaiselta? Montako sikaa luomulaskuopin mukaan mahtuisi kylpyhuoneeseen? Kuvittelen luonnonmukaista sikatilannetta omaan asuntooni, enkä haluaisi jakaa kotiani 36 eläimen kanssa.
Toiseksi, onko kovin luonnonmukaista teurastaa puolivuotiaaksi kasvanut eläin, porsaasta hädin tuskin aikuiseksi siaksi kasvanut? Tehotuotantosika päätyy lahdattavaksi keskimäärin 21-viikkoisena, luomulajitoveri puolestaan saa nauttia elämästään hieman pidempään, noin 26 viikkoa. Kolmanneksi luomutuotanto sallii alle viikon ikäisten porsaiden hampaiden lyhentämisen hiomalla ilman puudutusta, ja samanikäiset karjuporsaat saa kastroida "pätevän henkilön" toimesta. Eiväthän luomulihan ystävätkään halua liian miehekästä makua lautaselleen. Mahtaako tässäkään toimenpiteessä silpominen olla eläimen itsensä vai kuluttajan makuhermojen etujen mukaista? MTT:n vuonna 2005 teettämän tutkimuksen mukaan 70 prosentilla luomusikaloista ilmeni hännänpurentaa, mikä aiheutuu stressistä ja virikkeettömästä ympäristöstä.
Eläintuotannosta puhuttaessa tuntuu irvokkaalta mainita luonnonmukaisuus. Todellisuus sikatehtaissa kuitenkin on kaukana mainosidylleistä ja vilpittömästä kiinnostuksesta eläinten hyvinvointiin. Eläinsuojelullisia tavotteita hyväksymällä saatetaan marginaalisesti parantaa yksilöiden asemaa epäinhimillisissä eläintehtaissa. Onhan puoli neliömetriä lisää elintilaa prosentuaalisesti paljon, ja luomurehu maistunee possuillekin paremmalta.
Lepytellessämme omatuntoamme virikehäkeillä ja lisäneliöillä emme kuitenkaan joudu todella punnitsemaan suhdettamme eläimiin. On mahdollista syödä niiden ruumiinosia paremmalla mielellä kuin aikaisemmin. Emme joudu ajattelemaan joulupöytää koristavan kinkun olevan jonkun jalka. Miksi kenenkään pitäisi edes harkita kasvissyöjäksi ryhtymistä, jos voisi totuttuun tapaan syödä Sirkka-Liisa Anttilankin toivomaa onnellisempaa possua? Vaatimukset luomummasta ja vapaammasta eläintuotannosta vesittävät toiveet eläintuotannon lakkauttamisesta kokonaan. Itse asiassa inhimillisemmän tuotannon puolustajat naamioivat väkivalta- ja tappokoneiston hyvää tarkoittaviin aikomuksiin. On hyvin vaikea nähdä eläimen itsensä kannalta mitään kovinkaan hyväntahtoista, kuvitellessani possun viimeisiä minuutteja tämän jonottaessa teurastajan pulttipyssyä.
Eläinten lajityypillistä käytöstä kunnioittavaa eläintuotantoa ei valitettavasti ole olemassa. Lihan syönti on karhunpalvelus eläimille ja ympäristölle, oli liha sitten mistä lähteestä hyvänsä.
Lähde: Karhapää ym 2005: Luomuporsastuotannon mahdollisuudet Suomessa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oiva teksti!
VastaaPoistaOlen pitkälti samaa mieltä. Tuosta viimeisestä lauseesta vaan hieman höpisen. Riistan syöminen ei ole niin suuri häpeä kuin tehotuotetun lihan syöminen, sillä eläin on saanut olla koko elämänsä vapaana. Ei tietenkään riistankaan syöminen (ja varsinkaan metsästäminen) ole yksioikoisen viatonta, mutta kannattavampi vaihtoehto kuin teholihan popsiminen. Tappaminen on aina julmaa, mutta kuoleeko monikaan meistä täysin kivuttomasti?
Yli 40-vuotiaita ihmisiä on todella vaikeaa tai jopa mahdotonta saada kokonaan luopumaan lihasta. Saatikka sitten, että he ryhtyisivät peräti vegaaneiksi. Tuon tähden ns. pienempi paha -vaihtoehdot voivat toimia. Joskin ne voivat hidastaa suuremman kehitysaskeleen ottamista. Aika ja asenteet ovat onneksi meidän puolellamme, joskin ei se niitä kymmenen vuoden aikana syntyviä ja kuolevia eläimiä lohduta.
Liian monella vanhalla ihmisellä on pysyvästi pinttynyt se mielikuva muutamasta pihanavetassa asuvasta possusta, jotka elivät koiran kanssa kedolla kirmaten. Kunnes joulu koitti ja kaveri joutui pataan. Miten nuo lapsuuden mielikuvat saataisiin muutettua nykyaikaisiksi, todellisuutta vastaaviksi?
Liha on aina osa kuolleen kehoa, oli se elänyt missä ja miten tahansa. Ilmeisesti tuo tieto ei monia keski-ikäisiä ja heitä vanhempia hetkauta. Vaikka minua se hetkauttaakin. Onneksi suuret ikäluokat alkavat hitaasti, mutta varmasti huveta.
Aiheesta keppihevoseen, tässä tekstiboksissa ei toimi liitä- ja leikkaa toiminnot lainkaan. Olisin laittanut kappaleet vähän erilaiseen järjestykseen, mutta se ei nyt onnistu. Vika toki voi olla tässä koneessakin, mutta jos ei ole, niin toivon tätä kehitettävän.